Tutkimus
Polvi
5. syyskuuta 2022
Toiminnan muuttaminen ja polven vahvistaminen Osgood-Schlatterin taudissa
Johdanto
Osgood-Schlatterin tauti on sairaus, jota esiintyy noin yhdellä kymmenestä aktiivisesta nuoresta ja joka ilmenee polven etupuolen kipuna, jota polven kuormitus pahentaa. Kipu ilmenee tyypillisesti sääriluun kyhmyn tunnusteltaessa, ja siihen voi liittyä merkkejä turvotuksesta. Se on usein pitkäaikainen sairaus, ja sitä voi joissakin tapauksissa olla vaikea käsitellä. Tyypillisesti Osgood-Schlatterin taudin hoidossa käytetään passiivisia lähestymistapoja, joissa lepo ja kivuliaiden toimintojen välttäminen ovat etusijalla. Tässä tutkimuksessa suosittiin aktiivista lähestymistapaa, johon sisältyi Osgood-Schlatterin liikuntakyvyn muuttaminen ja polven vahvistaminen.
Menetelmät
Tutkimuksessa tehtiin prospektiivinen kohorttitutkimus, johon osallistui 51 nuorta, joiden keski-ikä oli 12,7 vuotta ja jotka kärsivät Osgood-Schlatterista. He olivat aktiivisia henkilöitä, mikä näkyy siinä, että 92 prosenttia heistä täytti päivittäisen liikunnan vähimmäissuosituksen. Yli kolmasosaa osallistujista oli aiemmin hoidettu polvikivun vuoksi, mutta tuloksetta. Heidän vaivojensa keskimääräinen kesto oli 21 ± 12,5 kuukautta.
Ensisijainen tulos oli Osgood-Schlatterin oireiden itse raportoitu paraneminen 12 viikon kohdalla, mitattuna 7-pisteisellä asteikolla, joka vaihteli paljon huonommasta paljon parempaan. Onnistuneeksi tulokseksi määriteltiin parantunut tai paljon parantunut tulos. Muihin tuloksiin kuuluivat KOOS-asteikko, viimeisen viikon aikana koetun kivun korkein aste numeerisella asteikolla mitattuna ja EuroQol-5-mittari. Lisäksi suoritettiin kaksi suorituskykytestiä: yhden jalan pysty- ja vaakahypyt.
Fyysistä aktiivisuutta mitattiin koko tutkimuksen ajan objektiivisesti, jotta voitiin nähdä, noudatettiinko aktiivisuusmuutoksia. Nämä mittaukset tehtiin Actigraph-laitteella, joka luokittelee eri intensiteetillä harjoitettuun toimintaan käytetyn ajan, kuten istumatonta, kohtuullista ja voimakasta liikuntaa. Lopuksi mitattiin lonkan isometrinen abduktio- ja polven ojennusvoima käsidynamometrillä.
Heille toteutettiin 12 viikon interventio, jossa keskityttiin toiminnan muuttamiseen ja asteittaiseen uudelleen altistamiseen kasvavalle polvinivelen kuormitukselle. Ohjelmaan kuului urheiluun osallistumisen vähentäminen ja kipua pahentavien toimintojen välttäminen ensimmäisten 4 viikon aikana, minkä jälkeen aloitetaan hidas paluu toimintaportaiden ohjaamana. Toimintaportaat koostuvat 11 tasosta, ja osallistujat pääsivät seuraavalle tasolle, kun heillä ei ollut kipua tai enintään 2/10 kipua toiminnan aikana tai sen jälkeisenä aamuna. Pahenevat oireet vaativat ottamaan askeleen taaksepäin tikkailla. Vaatimuksena oli, että toimintoportaiden toimintojen suorittamisen ohella tehtiin myös tiettyjä vahvistavia harjoituksia. Näihin harjoituksiin sisältyi siltoja ja staattisia polven ojennuksia 3 sarjaa 10 toistoa viikoilla 1-4. Viikosta 5 alkaen näitä täydennettiin seinäkyykkyillä, kyykkyillä ja lungeilla, joista kussakin oli progressioita ja regressioita.
Vasta kun aktiivisuustaso 8 oli saavutettu, urheiluun oli mahdollista palata, kun kipua (enintään 2/10) ei esiintynyt harjoittelun aikana tai sen jälkeisenä aamuna. Kun urheilija oli saanut kaksi viikkoa harjoitella rajoituksetta ja ilman kipua, hänet voitiin ottaa takaisin kilpailuun.
Tulokset
Kahdentoista viikon kuluttua toimintojen muuttamisprotokollan noudattamisesta ja asteittaisesta kuormituksen palauttamisesta 80 prosenttia potilaista raportoi onnistuneesta lopputuloksesta. Kun polven vahvistamista Osgood-Schlatterin tapauksessa oli toteutettu vuoden ajan, osuus nousi 90 prosenttiin.
Toissijaiset tulokset osoittivat, että suurin kipuaste viimeisen viikon aikana väheni lähtötilanteen mediaanipistemäärästä 7/10 arvoon 2/10 12 viikon kohdalla. Myös muut toissijaiset toimenpiteet osoittivat parannuksia oireissa ja toimintakyvyssä. Tuloksia tuki myös polven voiman 30 prosentin kasvu.
Kysymyksiä ja ajatuksia
Osgood-Schlatterin tautia sairastaa 10 prosenttia urheilusta kiinnostuneista nuorista - myös minä, kun olin suunnilleen tuon ikäinen. Muistan vieläkin, kun polveeni sattui ja jouduin pidättelemään itseäni urheiluharrastuksista ja liikuntatunneilta koulussa. En oikein ymmärtänyt, miksi polveni tuntui tuolta, ja siksi olen tyytyväinen siihen, että tässä tutkimuksessa sekä vanhemmat että nuoret saivat tietoa tästä vaivasta.
Vuonna 2019 tehdyn retrospektiivisen tutkimuksen mukaan 60 % ortopedisellä osastolla Osgood-Schlatterin taudin diagnoosin saaneista raportoi kipua vielä 4 vuoden seurannassa 6 vuoden aikana. Tämä kuvastaa tilan pitkäaikaisuutta. Tässä tutkimuksessa 69 prosenttia palasi urheiluharrastuksiin, mutta tämä oli vain hieman enemmän kuin 6 kuukauden kuluttua (67 prosenttia). Lisäksi yksi neljästä urheilijasta jäi pois seurannasta, mikä on tärkeä tieto, joka puuttuu analyysistä.
Toissijaiset tulokset osoittivat positiivisia parannuksia polven ojennusvoimassa (32 %) ja lonkan abduktiovoimassa (24 %) sekä yhden jalan vaakahyppyjen (14 %) ja pystyhyppyjen (19 %) lisääntymistä.
Puhu minulle nörttimäisesti
Tämän tutkimuksen vahvana puolena on se, että siinä käytettiin objektiivista mittaria toiminnan muuttumisen laajuuden määrittämiseksi. Tässä tutkimuksessa käytettiin "helppoa menetelmää", jossa potilailta ei kysytty, vähensivätkö he toimintaansa (mikä voi olla puolueellista), vaan käytettiin aktigrafiikkaa vähintään yhden viikon ajan. Alkuarvioinnin suorittivat fysioterapeutit, ja lähtötilanteen arvioinnissa ei otettu röntgenkuvia sen sijaan, että olisi käytetty rutiininomaisesti lääketieteellistä kuvantamista. Tämä kuvastaa melko tarkasti kliinistä käytäntöä.
Vie viestit kotiin
Osgood-Schlatterin polven vahvistaminen paransi kipupisteitä 12 viikon kuluttua. Tähän vahvistusohjelmaan yhdistettiin toiminnan väliaikainen muuttaminen. Kirjoittajat tekivät vuonna 2019 myös tutkimuksen, jossa käytettiin samaa toimintamuutosta patellofemoraaliseen kipuun. Jos haluat oppia lisää tästä, katso arvostelumme täältä.
Lue lisää
Viite
VMO:N JA KVADIEN ROOLI PFP:SSÄ
Katso tämä ILMAINEN 2-osainen VIDEOLUENTO, jonka polvikipuasiantuntija Claire Robertson pitää ja jossa hän analysoi aihetta koskevaa kirjallisuutta ja sen vaikutusta kliiniseen käytäntöön.
