Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee liikunnan harrastamista kroonisten sairauksien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Vaikka suosituksissa suositellaan erityisesti lihaskuntoa vahvistavaa liikuntaa kohtalaisella tai suuremmalla intensiteetillä, joka kohdistuu kaikkiin tärkeimpiin lihasryhmiin kahtena tai useampana päivänä viikossa, nämä suositukset perustuvat enimmäkseen aerobisesta liikunnasta saataviin hyötyihin.
Vahva näyttö viittaa siihen, että lihasten vahvistaminen on tärkeää kroonisista sairauksista kärsivien sairastuvuuden vähentämisessä, sillä se on yhteydessä aineenvaihdunnan paranemiseen (glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan paranemisen kautta, verenpaineen alenemisen, masennuksen, kuolleisuuden, diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä paksusuolen ja munuaisten syövän riskin vähenemisen kautta).
Tässä blogiartikkelissa perehdytään syvällisemmin laajan poikkileikkaustutkimuksen tuloksiin, johon osallistui yli 16 000 henkilöä, ja pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
- Jos lihaskuntoharjoittelun kesto ja määrä ovat yhteydessä vallitseviin kroonisiin terveystiloihin.
- Onko olemassa annosriippuvainen suhde.
- Mikä harjoitustapa on suositeltavin?
Mennään suoraan asiaan. Lihaksia vahvistavat harjoitukset ovat yhteydessä kroonisten terveystilojen vähäisempään esiintyvyyteen. BAM.
Nyt kun tiedämme tämän, voimme tutkia tarkemmin, minkälainen lihaskuntoharjoittelun määrä ja tyyppi oli yhteydessä näihin alhaisempiin esiintyvyyksiin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin viittä merkittävää terveysongelmaa: diabetes, sydänsairaudet, hengityselinsairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja ahdistuneisuus/masennus.
Diabetes
Vaikuttaa siltä, että oman kehon painoharjoittelussa diabeteksen esiintyvyys on alhaisin niillä, jotka harjoittelevat vähintään 60 minuuttia, kun taas kuntosalilla tapahtuvassa voimaharjoittelussa esiintyvyys on alhaisin 21-59 minuutin harjoittelun aikana, kun taas kuntosalilla tapahtuvassa voimaharjoittelussa esiintyvyys on alhaisin. Suuren tai pienen viikkomäärän välillä ei havaittu eroja.
Sydänsairaus
Riippumatta liikuntatyypistä (omaan kehonpainoon tai kuntosalilla tapahtuvaan voimaharjoitteluun perustuva liikunta) sydänsairauksien esiintyvyys oli alhaisin niillä, jotka harrastivat liikuntaa 60 minuuttia tai enemmän. Täällä paljon kuntosalilla voimistelua harrastaneilla oli pienempi todennäköisyys sairastua sydänsairauteen.
PALAUTUMINEN URHEILUSUORITUKSEEN
Paranna suorituskykytasoja hyödyntämällä viimeisintä palautumista koskevaa tutkimusta käytännössä
Hengityselinten häiriö
Hengitystieoireiden esiintyvyys oli alhaisin, kun kuntosaliharjoittelua tehtiin 21-59 minuuttia ja 60 minuuttia tai enemmän oman kehon painolla tehtäviä harjoituksia. Oman kehon painon osalta alhainen volyymi johti alhaisimpaan esiintyvyyteen, kun taas kuntosalilla tapahtuvan voimistelun osalta alhainen tai korkea volyymi oli vertailukelpoinen.
Tuki- ja liikuntaelinten sairaus
10-20 minuuttia oman kehon painolla tehtäviä harjoituksia tai 60 minuuttia tai enemmän kuntosalilla tapahtuvaa voimaharjoittelua yhdistettiin pienimpään todennäköisyyteen sairastua tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin. Oman kehonpainon harjoittelun vähäinen määrä ja kuntosalilla tapahtuvan voimaharjoittelun suuri määrä olivat yhteydessä pienimpään tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen todennäköisyyteen.
Ahdistus/masennus
Vähintään 60 minuutin oman kehon painon liikunta tai 21-59 minuutin kuntosalilla tapahtuva voimistelu oli yhteydessä pienimpään todennäköisyyteen sairastua ahdistukseen tai masennukseen. Molemmissa harjoitusmuodoissa alhaisen volyymin esiintyvyys oli alhaisin.
Päätelmä
Mikä tahansa lihaskuntoa vahvistava liikunta, riippumatta liikuntamuodosta, kestosta tai määrästä, on yhteydessä diabeteksen, sydän-, hengitys- ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä ahdistuneisuuden ja masennuksen vähentyneeseen todennäköisyyteen. Nämä yhteydet säilyivät vielä sen jälkeen, kun oli korjattu mahdollisimman monet mahdolliset sosiodemografiset ja käyttäytymiseen liittyvät sekoittavat tekijät. Vähintään 60 minuuttia kestänyt oman kehon painolla tapahtuva liikunta ja noin 21-59 minuuttia kestänyt kuntosalilla tapahtuva voimaharjoittelu johti siihen, että kahden tai useamman kroonisen sairauden esiintyvyys oli alhaisin, ja tässä tapauksessa suuri tai vähäinen osallistumisvolyymi johti yhtä suureen esiintyvyyteen.
Tämä tieto voi todella rohkaista ihmisiä harrastamaan säännöllistä lihasvoimaharjoittelua ja vähentää sen esteitä, sillä kaikkien kroonisten terveystilojen esiintyvyys oli alhaisempi, kun lihaksia vahvistettiin jonkin verran kuin kun niitä ei vahvistettu lainkaan!
Toivottavasti nautitte tämän blogin lukemisesta!
Ellen
Viite
Shakespear-Druery J, De Cocker K, Biddle SJH, Bennie J. Lihasvoimaharjoittelun ja yleisten kroonisten terveystilojen väliset yhteydet 16 301 aikuisella: Onko istunnon kestolla ja viikoittaisella volyymilla merkitystä? J Sci Med Sport. 2022 Jan 7:S1440-2440(22)00001-9. doi: 10.1016/j.jsams.2022.01.001. Epub ahead of print. PMID: 35067480. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35067480/
