Johdanto

Venyttely on jo pitkään ollut vaihtoehto lihasten joustavuuden lisäämiseksi eri väestöryhmissä. Neurologisissa sairauksissa venyttelyä käytettiin lihassupistusten välttämiseksi, urheilijoilla sen ajateltiin vähentävän harjoituksen jälkeistä lihaskipua, ja jopa fysioterapiassa se oli tunnettu menetelmä useiden nivelten joustavuuden lisäämiseksi. Tutkimusjuna jatkaa kuitenkin aina eteenpäin, ja se osoitti, että venyttely ei välttämättä paranna urheilusuoritusta, vähennä kaikenlaisten vammojen tai ylirasitusvammojen määrää, eikä venyttelyllä pystytä ehkäisemään tai hoitamaan kontraktuureja edes neurologisista vammoista kärsivien kohdalla. Näyttääkin siltä, että venyttely on menettämässä paikkansa kuntoutuksessa tai urheiluharjoittelussa. Viime vuosina on kiinnitetty enemmän huomiota eksentriseen harjoitteluun. Koska tämä harjoitusmuoto antaa lihaksen pidentyä samalla kun se supistuu, ajateltiin, että tämä voisi olla parempi strategia. Jo vuonna 2012 O'Sullivan et al. raportoivat, että eksentrinen harjoittelu voi parantaa lonkan, polven tai nilkan joustavuutta, mutta tämän tutkimuksen päätelmät perustuivat yhdistämättömiin tietoihin, joten vaikutuksen suuruus ei ollut tiedossa. Hauislihaksen (biceps femoris) kohdalla eksentrinen harjoitus pystyi lisäämään lihaksen lihassäikeiden pituutta huomattavasti. Tämän vuoksi ajateltiin, että samankaltaisia tuloksia voitaisiin saada muilta kehon alueilta. Tässä järjestelmällisessä katsauksessa päivitettiin aiempi tutkimus ja tehtiin myös meta-analyysi, jossa tarkasteltiin eksentrisen harjoittelun tehokkuutta joustavuusmittareihin.

Menetelmät

O'Sullivanin vuonna 2012 tekemän haun päivittämiseksi ja laajentamiseksi yläraajoihin tehtiin järjestelmällinen katsaus. Mukaan voitiin ottaa satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa verrattiin eksentrisen harjoittelun vaikutusta ylä- tai alaraajojen joustavuusmittauksiin. Ensisijainen tulos oli joustavuus, jota mitattiin joko nivelten liikelaajuudella tai lihassäikeiden pituuden mittauksilla. Toissijaisiin tuloksiin kuului eksentrisen harjoittelun tehokkuus nivelen liikkuvuuden tai lihassäikeiden pituuden erillisissä analyyseissä.

Tulokset

Tähän järjestelmälliseen katsaukseen sisältyi meta-analyysiin 35 vertailua 27 tutkimuksesta. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 911 henkilöä. Mikä on siis eksentrisen harjoituksen tehokkuus joustavuuden toimenpiteissä? Tässä otoksessa eksentrinen harjoittelu pystyi parantamaan nivelten liikkuvuutta keskisuurella vaikutuskoolla (g=0,54 (0,34-0,74)), mutta kun herkkyysanalyysissä jätettiin pois tutkimus, jossa vaikutuskoko oli suuri, vaikutus oli rajallisesti keskisuuri (g=0,49 (0,34-0,64)). Tutkimusten kokonaislaatua alennettiin kohtalaiseksi tai heikoksi puolueellisuuden ja epäjohdonmukaisuuden vuoksi.

Toissijaiset analyysit osoittivat, että sama päti, kun joustavuutta mitattiin erikseen nivelen ROM:n tai lihassäikeiden pituuden perusteella (nivelen ROM:n osalta: Hedgesin g=0,52 (0,31-0,74) ja lihassäikeiden pituuden osalta g=0,57 (0,28-0,87)). Nivelen liikkuvuuden osalta näyttö oli laadultaan korkeatasoista, kun taas lihassäikeiden pituuden osalta näyttöä alennettiin heikkolaatuiseksi harhaisuuden ja epäjohdonmukaisuuden riskin vuoksi.

Alaryhmäanalyysit osoittivat, että kohtalainen vaikutuskoko näkyi alaraajojen parannuksissa (g=0,57 (0,34-0,79)), mutta ei yläraajojen parannuksissa (g=0,37 (0-0,74)). Verrattuna muihin interventioihin (g=0,66 (0,28-1,03)) tai ei interventioon (g=0,48 (0,28-0,69)) eksentrinen harjoittelu sai aikaan samanlaisia vaikutuksia.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Vain vähemmistö jäi pois seurannasta (82), ja haittavaikutuksia raportoitiin vain vähän, joten tämä harjoitusmenetelmä vaikuttaa järkevältä. On kuitenkin tärkeää huomata, että kaikki tutkimukset eivät raportoineet haittavaikutuksista. Itse asiassa 6 teki niin, ja haittavaikutukset olivat raportteja viivästyneestä lihaskivusta, joka vaihteli lievästä lievään. Interventioiden keskimääräinen kesto oli 8 viikkoa, ja mediaani oli 24 (vaihteluväli 12-33) istuntoa. Alle 4 viikkoa kestäneet tutkimukset jätettiin pois, koska kirjoittajat perustelivat, että nämä tutkimukset perustuivat enimmäkseen harjoituksen jälkeisiin lihasvaurioihin. Olipa kyse sitten siitä tai ei, vaikuttaa järkevältä jättää nämä lyhytaikaiset tutkimukset pois, koska voimme olettaa, että joustavuuden lisäämiseksi tarvittavat mukautukset voivat kestää pari viikkoa.

Tulosten heterogeenisuus heijastaa mukana olleiden tutkimusten välisiä eroja. Kirjoittajat mainitsevat esimerkkinä useat tutkimukset, joissa havaittiin suuria positiivisia vaikutuksia, kun verrattiin 2-3x/w raskasta eksentristä kuormitusta konsentriseen kuormitukseen, kun taas eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin negatiivisia vaikutuksia, kun eksentristä kuormitusta käytettiin kahdesti päivässä. Näyttää siis siltä, että "optimaalinen annos" saattaa olla olemassa, mutta se ei kuulunut tämän tutkimuksen piiriin.

Yläraajojen osalta löydökset yritettiin koota yhteen, mutta mukaan voitiin ottaa vain 4 artikkelia. Koska vaikutus on kuitenkin merkitsevyyden rajalla, voi olla syytä uskoa, että tulevissa tutkimuksissa, joihin sisältyy enemmän yläraajoja koskevia tutkimuksia, voidaan havaita eksentrisen harjoittelun mahdollinen hyöty.

Puhu minulle nörttimäisesti

Neljä tutkimusta jätettiin pois meta-analyysistä, koska tulokset olivat peräisin samoista osallistujista eri julkaisuista. Näistä tiedoista saatuja tuloksia otettiin mukaan vain kerran, ja näiden tutkimusten poisjättäminen vaikuttaa perustellulta. Tulokset vaihtelivat kohtalaisesti, koska tutkimukset olivat luonteeltaan heterogeenisiä. Tämän huomioon ottamiseksi käytettiin satunnaisvaikutusmalleja, joten kuvatut vaikutukset ovat luonteeltaan konservatiivisia eivätkä todennäköisesti yliarvioidu. Mielenkiintoista on, että toissijaisissa tuloksissa tarkasteltiin nivelten joustavuutta erillisillä analyyseillä joko lihasten liikkuvuuden tai lihassäikeiden pituuden avulla, mikä osoitti, että eksentrinen harjoittelu oli yhtä tehokasta. Tämä lisää luottamusta tuloksiin, sillä kaksi eri tulosmittaria yhdistettynä ilmoittavat myös itsenäisesti saman vaikutuksen.

Mukaan otettujen tutkimusten laatu oli kohtalainen. Kymmenen tutkimusta sai PEDro-asteikolla alle 5 pistettä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, olisiko heikkolaatuisten tutkimusten ja korkealaatuisten tutkimusten välillä ollut eroa tuloksissa. Tuloksia tulkittaessa on otettava huomioon, että luottamusvälien alarajat viittaavat pieniin Hedgesin g-arvoihin, minkä vuoksi on tärkeää, ettei vaikutuksia yliarvioida, sillä merkittävä osa yksittäisten tutkimusten tuloksista sijoittuu kyseiselle luottamusvälin alarajalle.

Vie viestit kotiin

Mitä meidän pitäisi ottaa näistä tuloksista? Tämä meta-analyysi vahvistaa sen, mitä oli jo arveltu, eli että eksentrinen harjoittelu voi todella parantaa joustavuutta. Etenkin alaraajojen osalta ja kun sitä verrataan muihin toimenpiteisiin (mukaan lukien keskittävä liikunta, yleinen liikunta) tai siihen, että ei tehtäisi mitään (mikä kuulostaa järkevältä). Eksentrisen harjoittelun ja venyttelyn vertailu ei kuulunut tämän tutkimuksen piiriin, mutta koska venyttelyn tehokkuus on viime aikoina kyseenalaistettu yhä useammin, pääpaino näiden parannusten aikaansaamiseksi olisi keskitettävä eksentriseen harjoitteluun.

Viite

Diong J, Carden PC, O'Sullivan K, Sherrington C, Reed DS. Eksentrinen harjoittelu parantaa aikuisten nivelten joustavuutta: Systemaattisen katsauksen päivitys ja meta-analyysi. Musculoskelet Sci Pract. 2022 Mar 25;60:102556. doi: 10.1016/j.msksp.2022.102556. Epub ahead of print. PMID: 35390669.